valamon ystävä

Isä Rafael ja Valamon lampaat ulkona.
Isä Rafael ja Valamon lampaat. Kuva: Maria Roiha

Päivä munkin matkassa

VY-lehti sai isä igumenilta siunauksen seurata munkkidiakoni Rafaelin päivää selvittääkseen, millaista on munkin arki.

Kirkossa on vielä hiljaista, kun saavun sinne varttia vaille kuusi aamulla. Munkkidiakoni Rafael on valmistautumassa aamupalveluksen lukijavuoroonsa ja on jo nostanut lukijapöydän paikoilleen kirkkosalin keskiosaan. Hän on ollut hereillä jo lähes tunnin, sillä kello on soinut heti viiden jälkeen.

– Varhaiset heräämiset eivät ole minulle vaikeita, sillä olen aamuvirkku. Kieltämättä joskus olen ehkä vähän uninen aamupalveluksen alussa, mutta virkistyn kyllä nopeasti, isä Rafael kertoo.

Vuonna 2018 luostariin kuuliaisuusveljeksi tullut ja 2022 munkiksi vihitty isä Rafael on kokenut lukija ja hänellä on selkeä ääni. Pitkät Herra, armahda -rukoussarjat hän laskee rukousnauhansa avulla. Lukijavuoroja hänellä on noin kerran viikossa.

Munkki Rafael lukemassa kirkossa.
Lukijavuorossa. Kuva: Maria Roiha

– Kaipaisin enemmänkin, mutta halukkaita on paljon ja vuoroja yritetään jakaa kaikille tasapuolisesti, isä Rafael kertoo kävellessämme palveluksen jälkeen kohti Trapesaa. Kello on 7:45 ja on aamiaisen aika. Isä Rafael menee veljestön puolelle, minä ravintolaan, sillä munkit syövät Valamossa omassa ruokasalissaan. Upeista seinämaalauksistaan tunnettu veljestön trapesa takaa veljestölle ruokarauhan, sillä ravintolan puolella on ajoittain hyvinkin vilkasta.

– Aamiainen on vapaamuotoinen: kaikki ottavat ruokaa omassa tahdissaan, ja sen aikana voi jutella. Osa saattaa jättää aamiaisen väliin kokonaan, isä Rafael sanoo.


Lounas nautitaan pyhien elämäkertoja kuunnellen

Jos on aikaa, aamiaisen jälkeen on mahdollisuus pieneen lepohetkeen, sillä munkkien työpäivä jatkuu käytännössä lähes klo 20 asti. Isä Rafaelilla on kuitenkin kiirettä, sillä maataloustöistä vastaavana munkkina loppukevät on kiireistä aikaa. Nyt menemme luostarin puutarhaan ja kasvimaalle, jossa hän ryhtyy istutuspuuhiin.

Munkki Rafael kasvimaalla.
Isä Rafael kasvimaalla. Kuva: Maria Roiha

Luostarin vierailijoille lampaat ovat isä Rafaelin töistä näkyvin osa. Lampaiden tullessa isä Rafaelin työmäärä kasvaa, sillä ne ovat yksinomaan hänen vastuullaan. Hän vetää myös suosittuja kesän lammaskierroksia.

– Lampaat vaativat päivittäistä hoitoa varsinkin alkukesästä, jolloin karitsat eivät ole vielä tottuneet olemaan laitumella, enkä ole niihin tutustunut. Mutta maataloustyöt ovat mieluisia: ne tuovat vaihtelua sisätöihin ja pysyy hyvin vuodenkierrossa mukana, eläinrakkaaksi tunnustautuva isä Rafael kertoo kädet mullassa. 

Kohta kello onkin jo 11, ja munkille tulee kiire vaihtaa vaalea työviitta mustaan. Alkamassa on päivän tärkein ateria, veljestön yhteinen lounas, johon kaikki ovat velvoitettuja osallistumaan. Ruokailu toteutetaan vanhojen luostarisääntöjen mukaan. Ensin toimitetaan yhteiset rukoukset ja tämän jälkeen aloitettaan ruokailu. Yksi veljestön jäsenistä lukee Synaksarionia eli pyhien elämäkertoja. Muut kuuntelevat hiljaa; keskustelu on sallittua vasta sitten, kun kiitosrukoukset on lausuttu ja alkaa kahvituokio. 

Joissain luostareissa on tapana, että kaikkien tulee lopettaa ruokailu silloin kun luostarinjohtajakin lopettaa. Valamossa igumeni Mikael on edeltäjänsä tavoin kohtelias ja kello kilisee vasta sitten, kun viimeinenkin on syönyt.

– Mutta eipä siinä kenenkään tee mieli hidastella ja jäädä muiden odotettavaksi.


Ulkohommia, lampaiden hoitoa ja kirjankustannustöitä

Lounaan jälkeen isä Rafael jatkaa ulkopuuhia ja siirtyy sitten työhuoneeseensa luostarin palvelukeskukseen. Isä Rafael on veljestön sihteeri ja pitää pöytäkirjaa johtokunnan kokouksissa ja tekee muita kirjallisia töitä. Sen lisäksi hän vastaa luostarin kustannustoiminnasta. Valamo Kustannus julkaisee vuodessa 3-5 ortodoksista kirjaa, joista jokaisessa on paljon työvaiheita käsikirjoitusten tai käännösten esiluvusta oikolukuun ja taittoprosessin valvomiseen ja painoon saatteluun.

Munkki Rafael kirjoituspöydän ääressä.
Munkki Rafaelin työhuone on vastaanottorakennuksen yläkerrassa. Kuva: Maria Roiha.

– Pyrimme saamaan kustannustoiminnasta tuottoa, mutta samalla se on tärkeä palvelustehtävä, sillä niin harvat enää julkaisevat ortodoksista kirjallisuutta.

Kirjojen parissa toimiminen on isä Rafaelille antoisaa puuhaa, Iso-Britanniassa kirjallisuutta ja filosofiaa opiskellut isä Rafael kertoo.

Isä Rafael tuli kuuliaisuusveljeksikin suoraan Englannista. Päätöstä edelsi käänteen tehnyt kokemus.

– Eräs ystäväni rohkaisi lukemaan Johanneksen evankeliumia, ja se yhtäkkiä ikään kuin ilmestyi minulle: kampuksella oli vapaaseurakuntalaisten tilaisuus, jossa jaettiin ilmaiseksi vihkosia juuri Johanneksen evankeliumista. Sen lukeminen räjäytti maailmankuvani uuteen uskoon, kirjaimellisesti.

Vertaillessaan vanhoja kirkkoja hän ymmärsi ortodoksisen kirkon säilyttäneen puhtaimpana alkukirkon ajan perinteet, eikä sen jälkeen voinut kokea mitään muuta kirkkoa omakseen.

Kiinnostus luostarikilvoitukseen heräsi isä Rafaelin luettua lähes omana aikanamme eläneen isä Seraphim Rosen elämäkerran.

– Hänkin opiskeli filosofiaa, luopui modernismista ja kääntyi ortodoksisuuteen aikuisiällä, muutti luostariin ja teki valtaisasti kirjallista työtä. Pidän häntä esikuvanani. Monet kunnioittavat häntä pyhänä. Lisäksi luin munkkien elämästä muun muassa amerikkaisesta Death to the World -lehdestä, joka keskittyy askeesiin ja asketismissa ja erakkoudessa kirkastuneiden pyhien isien ja äitien elämäntarinoihin.

– Luostarissa on mahdollista perustaa elämänsä kuuliaisuudessa elämiseen ja muodostaa hengellinen perhe, vaikka peräännyinkin oman perheen perustamisen haaveista maailmassa. Kuuliaisuus on luostarikilvoituksessa keskeisellä sijalla, ja se on usein kaikkein vaikeintakin, sanoo isä Rafael.

– Kuuliaisuudessa kilvoitteleminen aloitetaan ensimmäisenä hyveenä kuuliaisuusveljeksi ryhdyttäessä, mutta siinä tulee myös aina säilyä ja syventyä. Luostarin vanhin, eli igumenikin, toteuttaa kuuliaisuuttaan luostarin johtajan tehtävässä. Kuuliaisuusveljeys ei siis yhtäkkiä lakkaa munkkivihkimysten myötä. Viime kädessä olemme kuitenkin kuuliaisia lopulta kaikessa yksin Jumalalle.


Ilman igumenin siunausta ei luostarin alueelta poistuta

Isä Rafael ehtii käymään keljallaan ennen kuin hän suuntaa taas kirkkoon. Kello on kohta 18, ja alkamassa on vigilia, jossa hän toimii diakonina. Diakoni osallistuu palvelusten toimittamiseen papin johdolla ja esimerkiksi lausuu ekteniat eli rukoussarjat sekä suitsuttaa kirkossa. Kun lähes kaksi ja puoli tuntia kestävä palvelus päättyy, veljestö siirtyy illalliselle trapesaan. Jos illalla on vain ehtoopalvelus, veljestölle on tarjolla vapaamuotoinen päivällinen klo 16–18. Illan palveluksen jälkeen alkaa myös munkin vapaa-aika. Sen voi kukin viettää haluamallaan tavalla – luostarin alueella. Muutaman kilometrin päähän Karvioon asti saisi mennä ilman siunausta, mutta yleensä siihenkin pyydetään lupa.

– Eipä sinne usein ole tarve mennäkään, eikä sitä voi huvin päitenkään ajella, isä Rafael sanoo.

Mutta loma-aikoja on munkeillakin: kaksi viikon mittaista jaksoa.

– Itse olen usein vieraillut vanhempieni ja nuorempien sisarusteni luona. Tänä keväänä kävin Roomassa pyhiinvaellusmatkalla ja tapaamassa ystäviäni. 

Munkeilla voi olla myös harrastuksia: moni esimerkiksi lukee hengellistä kirjallisuutta, käy luostarin kuntosalilla tai liikkuu luonnossa.

Veljestön yhteistä vapaa-aikaa ovat saunavuoro kahdesti viikossa sekä perjantaisin ehtoopalveluksen jälkeen järjestettävä luku- ja keskustelupiiri. Kokoontumisessa keskustellaan luettavan kirjan teemoista tai mistä tahansa, jos jollakulla on jotain mielen päällä. Toisen keljaan munkilla ei ole lupa mennä ilman kutsua. Pyhiinvaeltajat eivät saa mennä keljarakennukseen tai sen alueelle lainkaan.

Isä Rafaelilla parhaillaan luvussa arkkimandritta Sakariaksen kirja pyhittäjä Sofroni Essexiläisen hengellisestä perinnöstä.  

– Se on vaativa, hieno kirja, joka herättelee hengellistä intoa, isä Rafael kertoo ja mainitsee suosikkikirjoikseen igumeni Haritonin koostaman Jeesuksen rukous -kirjan sekä pyhän Augustinuksen Tunnustukset.

Somessa hän ei ole aktiivinen, vaikka hänellä sometilit onkin voidakseen päivittää luostarin sometilejä. Oman osansa vapaa-ajasta vievät myös teologian opinnot, joita hän tekee etäopiskeluna Itä-Suomen yliopistoon.


Vapaa-aikana tärkeintä ovat yksinäisyydessä luettavat rukoukset

Rukous on asia jota luostariin tullaan tekemään ja jossa pyritään edistymään. Vapaa-aikana munkille onkin tärkeintä rukoilla yksinäisyydessä luettavat rukoukset. 

– Kukin tänne tuleva pyrkii hengellisen isän ja rippi-isän ohjaukseen, jotta saa rukouselämälleen järjestystä. Munkilla tulee olla yhteisen rukouksen lisäksi yksinäisyydessä rukoiltavia rukouksia. Jokainen tekee omantuntonsa mukaan, igumeni ei ole vieressä vahtimassa, emmekä kyttää toisiamme.

Munkki Rafael kirkossa.
Kuva: Maria Roiha

Vaikka omasta kelja-rukoussäännöstään munkit eivät ulkopuolisille puhu, isä Rafael avaa asioita yleisellä tasolla.

– Voi pyrkiä sisällyttämään rukouselämäänsä kaikki meille ortodokseille annetut rukoukset, joista monet sisältyvät jo ehtoo- ja aamupalvelukseen. Mutta tulee tietysti muistaa ehtoollista edeltävät rukoukset sekä kaikki sellaiset hetkipalvelukset, joita ei yhteisissä palveluksissa tule, ja sitten voi jatkaa Psalttarin lukemisella, että saa luettua kaikki katismat viikottain.

–Mutta myös Jeesuksen rukousta on tärkeä rukoilla. Esimerkiksi Sofroni Essexiläinen opetti omassa luostarissaan, että Jeesuksen rukoukseen sisältyvät kaikki muut rukoukset. Myös maallikko voi puhua rippi-isänsä kanssa ja tunnustella, kummasta kokee saavansa enemmän hyötyä: Jeesuksen rukouksesta vai perinteen mukaisista rukouksista.

Illan päätteeksi isä Rafael vetäytyy yksinäisyyteen viettämään vähäistä vapaa-aikaansa. Kello herättää hänet taas yhdeksän tunnin kuluttua. Kiitän isä Rafaelia hienosta päivästä ja katson, kun hän mustassa viitassaan suuntaa askeleensa luostarin pihan poikki kohti keljaansa, aivan kuten kymmenet ja sadat munkit Heinävedellä häntä ennen ja luultavasti hänen jälkeensäkin.

Valamossa elää ja hengittää katkeamaton vuosisatainen ja -tuhantinen rukousperinne, jonka turvissa voi jokainen huokaista: Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä!

Artikkeli on julkaistu vuoden 2023 Valamon ystävä -lehdessä.

Haluatko tukea Valamon luostaria ja samalla päästä osalliseksi mahtavista jäseneduista, kuten kehutusta lehdestämme sekä vuosittain järjestettävistä tapahtumista ja pyhiinvaelluksista? Liity jäseneksemme! Vuosimaksu on vain 20€. Valamon Ystävät ry tukee ja tekee tunnetuksi Valamon luostaria yhteistyössä luostarin johtajan ja veljestön kanssa osallistumalla luostarin tilojen rakennus- ja hoitokustannuksiin ja esineistön hankintaan. Lisäksi yhdistys edistää luostaritradition tuntemusta ja pyhiinvaellustietoutta. Yhdistys toimii aktiivisesti paikallisyhdistyksissä eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan toimintaan!