Pyhittäjä Sofroni Essexiläisen (1896-1993) opetuspuheet vuosilta 1989-1993 ovat ortodoksisen hengellisen elämän aarteita. Lintulan luostari julkaisi muutama vuosi sitten opetuspuheista kootun kirjan Hengellisiä keskusteluja I. Kirja on koskettanut minua katsantokannallaan riipaisevasta rakkaudesta. Sanojen kokemuksellinen omaksuminen on elinikäinen prosessi. Puheiden läpi kuultaa isä Sofronin jatkuva huolenaihe siitä, että ymmärtäisimme kristityn elämän olevan aitoa pyrkimistä Kristuksen kaltaisuuteen. Jättäkää kaikki pikkuasiat ja suunnatkaa mielenne vain Jumalaan, hän kehottaa. Valaistunut munkki siteeraa monissa kohdin myös oman vanhuksensa pyhittäjä Siluan Athosvuorelaisen yleviä ajatuksia, joista ehkä kuuluisin lienee: “Pidä mielesi helvetissä, äläkä joudu epätoivoon.”
Meidät on luotu, jotta kantaisimme itsessämme ikuista Jumalaa. Valtias haluaa, että meistä tulisi hänen kaltaisiaan. Tie Jumalan tuntemiseen etenee tyhjentymisen ja itkun kilvoituksen kautta. Kaikki pyhät ovat seilanneet kyynelten virtaa Luojansa luo. Kärsimysten myötä opitaan tuntemaan ihmiskunnan ykseys ja vapautumaan vanhasta minästä.
Voimme juhlavasti anoa: “Taivaallinen Kuningas, tule ja asu meissä, johdata meidät totuuteen, vedä sydämemme mukaan korkeimpaan rakkauteen ja pelasta, oi Hyvä, meidän sielumme.” Jos pidämme uskollisesti Jumalan käskyt ja kadumme syntejämme, koittaa aika, jolloin armo laskeutuu ja jää ikuisesti kanssamme.
Minä olen sanomattoman kunniasi kuva, vaikka kannankin synnintekojeni haavoja
Jos elämme Kristuksen lain mukaan, meidät valtaa Hänen rakkautensa tuli. Tiedämme, että mitä suurempi on rakkaus, sitä suuremmat ovat sielun kärsimykset. Mitä kokonaisvaltaisempi on rakkaus, sitä kokonaisvaltaisempi on Jumalan tunteminen. Mitä palavampi on rakkaus, sitä palavampi on rukous. Mitä täydellisempi on rakkaus, sitä pyhempi on elämä. Jumalallisesta rakkaudesta tulee elämämme sisältö. Kristuksessa ilmenevät äärimmäiset kärsimykset, mutta myös mitä korkein pyhyys ja autuus. Minä olen sanomattoman kunniasi kuva, vaikka kannankin synnintekojeni haavoja. Hesykastinen huokaus vuodattaa: “Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua!”
Ulkoisesti yksinkertaisesta elosta tulee jatkuvaa sisäistä seurustelua Jumalan kanssa. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että Hän antaa oman henkensä toisten puolesta. Teoksessa todetaan, että mitä tiiviimmin seuraa Kristusta, joka kulkee Golgatalle antamaan elämänsä koko maailman edestä, sitä vähemmän ympärillä on ihmisiä.
Jumala ilmestyy ja asuu meissä – käsittämättömän isona ja voimallisena ja samalla käsittämättömän nöyränä. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan sellaisena kuin Hän on Itsessään. Kun Jumalan rakkaus saapuu, sanoja ei enää ole. Tärkeää on vain yksi: kukistaa ylpeys, joka estää rakastamasta. Ikuisen elämän koko kauneus, harmoninen paratiisi, sijaitsee silloin yksilön sisimmässä. Herra sanoi: “Oppikaa Minulta hiljaisuutta ja nöyryyttä, niin löydätte levon sielullenne.” Mitä enemmän rukoilemme, taivumme ja rauhoitumme, sitä lähempänä olemme Häntä.
Pyhittäjä Siluan oli koko ikänsä “alistettu” omassa luostarissaan. Alistettu sen piirteen takia, joka on ominaista todella himottomille ihmisille: he alistuvat toisille, eivätkä yritä hallita. Tulee suloisuuden tunne sen johdosta, että henkilö tuntee olevansa toisia pienempi, eikä pyri valtaan. Armo asuu vähäisissä, ei mahtavissa. Vähenemisen kilvoitus etenee kivun kautta aina ristiinnaulitsemiseen asti. Isä kirkastaa lapsensa lopulta aluttomalla kunnialla. Saamme ottaa vastaan ja luottaa. Tapahtukoon Sinun tahtosi. Se on minun hyväkseni.
“Jos te rajaatte Kristuksen kansallisuuden tasolle, olette silloin pimeydessä”
Erittäin ajankohtainen on seuraava lausahdus tämän hetkisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa: “Jos te rajaatte Kristuksen kansallisuuden tasolle, olette silloin pimeydessä.” Herra sanoo: “Rakastakaa vihollisianne.” Tuosta rakkaudesta syntyy tuska väärintekijöiden puolesta, jotka eivät ole tulleet tuntemaan tietä pelastukseen ja todelliseen Jumalan kuvan mukaiseen elämään. Rukoilkaa siis lakkaamatta koko maailman, koko langenneen Aadamin, puolesta.
Rohkeasti kantakaa veljienne heikkouksia, viisas askeetti kannustaa. On parempi kestää loukkaus kuin satuttaa toisia. Jumala työskentelee sydämissänne ja auttaa. Ilman Minua te ette voi mitään tehdä, se pitää muistaa. Kaikki on mahdollista kuitenkin sille, joka uskoo. Athoslaiset kilvoittelijat kehottavatkin pyytämään suurelta Jumalalta vain suuria asioita. Minä olen se joka Minä olen.
Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa lainattavaksi tai ostettavaksi, ajan kanssa tutkailtavaksi. Kannattaa vierailla myös vanhus Sofronin perustamassa Pyhän Johannes Kastajan luostarissa Essexissä, Isossa-Britanniassa. Inspiroiva paikka on tunnettu mm. Jeesuksen rukous –palveluksistaan. Itse pääsin ilokseni käymään siellä keväällä 2018. Olin vapaaehtoistöissä pappismunkki Nikolai Saharovin alaisuudessa kasvimaalla istuttamassa maiseen multaan siemeniä ja vehreitä taimia intensiivisten jumalanpalvelusten maadoittavaksi vastapainoksi.
Pyhittäjäisä Sofroni, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!